Suomea, arabiaa ja koti-ikävää

12.1.2018 klo 11:00




Kuvat: ystäväksi maahanmuuttajaäidille-vapaaehtoinen
Kuvat: ystäväksi maahanmuuttajaäidille-vapaaehtoinen

Suomea, arabiaa ja koti-ikävää

 

Olemme aloittaneet ystäväksi maahanmuuttajaäidille-toiminnan Järvi-Suomen piirissä vuonna 2017.

Toimintaa on tällä hetkellä jokaisen piirimme vapaaehtoiskeskuksemme alueella.

Toiminta on matalankynnyksen kotikansainvälistymistä, jossa suomea puhuva nainen toimii ystävänä suomea vasta harjoittelevalle maahan muuttaneelle naiselle. Toimintaan voi osallistua myös naisen lapset.

Alla on yhden ystävän tarina vapaaehtoisuudestaan.

 

 

Joskus 70-luvulla matkustin ensimmäiselle Lähi-idän matkalleni Beirutiin ja sieltä yli lumisen Hermon-vuoren Damaskokseen. Siitä alkoi minun kiinnostukseni Lähi-itään, sen eri maihin, kulttuureihin ja uskontoihin.

Sittemmin olin vapaaehtoisena Israelissa ja kummilapsityössä. Kummilapsityö antoi väylän pitää yllä yhteyttä Lähi-itään, mutta yleensä autettava lapsi jäi tuntemattomaksi. Vain yhden lapsen tapasin henkilökohtaisesti. Pieni, arka Muhammed pakolaisleirissä piirsi elämästään kuvia, jotka vieläkin järkyttävät. Tapaamisemme jälkeen sain kirjeen, jossa ilmoitettiin Muhammedin olinpaikaksi tuntematon.

Innostuin vähän myöhemmin opiskelemaan arabian kieltä sekä Suomessa että Jordaniassa.

 

Entisessä kotikaupungissani Pohjois-Suomessa näin lehdessä ilmoituksen Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) järjestämästä monikulttuurisuuskurssista. Kaupunkiin oli tullut maahanmuuttajia Sudanista, Afganistanista ja Irakista. Päädyin opettamaan neulomista, maahanmuuttajaäitien ykkösharrastusta ja siinä sivussa karttui myös kielitaito molemmin puolin. Naiset kertoivat omista kokemuksistaan halutessaan. Joku oli uinut meressä pakoon uskomattomia matkoja, joku kävellyt turvaan tuntemattomia taipaleita. Lapset saattoivat olla lastenkodissa turvalliseksi luokitellussa maassa. Koti-ikävä vaivasi ja talvella masensi kylmyys. Silti oli hyvä asua rauhallisessa maassa.

Kuopioon muutettuani jatkoin uudenlaista vapaaehtoistyötä läheiseni omaishoitajana. Se tarjosi uuden näkökulman suomalaiseen yhteiskuntaan ja vanhuksen asemaan. ”Maksamme velkaa”-lause on vanhusten ja sodan kokeneiden kohtaloissa edelleen ajankohtainen.

 

Kenellä on oikeus väheksyä tukea tarvitsevaa?

 

Myös Kuopiossa kiinnostuin MLL:n toiminnasta. Järvi-Suomen MLL järjestää erilaisia vapaaehtoisten kursseja ja Ystäväksi maahanmuuttajaäidille on yksi niistä. Tutustuimme yksipäiväisellä aloituskurssilla mm. eri kulttuurien tapoihin ja perhekäsityksiin. Sittemmin kurssit jatkuvat ja kokemuksia voi vaihtaa myös erilaisissa muiden järjestöjen seminaareissa.

Olen syyrialaisen äidin ystävä. Perhe on lähtöisin Damaskoksesta ja asunut Suomessa kaksi vuotta. Kolmen lapsen äidillä on paljon puuhaa, sillä lapset ovat pieniä. Tässä perheessä äiti hoitaa perheen ruokaostokset ja kuljettaa lapset kouluun ja päiväkotiin. Äiti on oppinut hyvin suomenkielen. Hän arvostaa suomalaista koulua, päiväkotia ja neuvolaa. Kotimaassaan hän toimi opettajana ja opetti myös omille lapsilleen arabian kirjakielen.

Mikä rikkaus onkaan lapsille oman äidin opettama kieli! 

Äidin rooli kodin sisällä onkin tärkeä arabimaailmassa. Vanhanakaan äidin arvo ei vähene vaan usein nuoretkin kysyvät neuvoa suvun vanhimmalta.

Ei turhaan ole arabiankielessä sanonta: ”Paratiisi on äitien jalkojen alla.”

Välillä soittelemme ja kyselemme kuulumisia mutta yleensä tapaamme kerran viikossa. Äiti saa purkaa huoliaan, monesti lapset ovat etusijalla ja tapaamisemme on koko perheen yhteistä aikaa. Varsinkin ensimmäisinä tapaamiskertoina muistelimme Damaskosta, sen vanhoja muureja, mintun tuoksua pimenevissä illoissa, tähtien kirkasta kimallusta tummalla taivaalla, granaattiomenoita torin kujilla, pihan vanhaa kaivoa ja kaihoisia rakkauslauluja.

 

Ystävyytemme on vastavuoroista, opimme toisiltamme. Se tuo iloa ja välittämistä arkeemme. Se ei ole holhoamista eikä arvostelua vaan erilaisuuden hyväksymistä ja eläytymistä toisen asemaan.

Ystävyys madaltaa raja-aitoja ja osoittaa, että ihmisten unelmat ja arkiset haaveet ovat kaikkialla samanlaisia: onnellinen ja turvallinen elämä.

Kun suomalainen oleskelee ulkomailla, hän tietää, että kotimaahan voi palata milloin tahansa. Kun sotaa pakeneva syyrialainen anoo turvapaikkaa ja oleskelulupaa, kotimaahan paluusta ei voi koskaan olla varma.

 

Nimimerkki:"Lähi-itä mielessäin"